Kenelle lankeaa urheilijan elatusvelvollisuus?

Kansainvälistä menestystä urheilussa tavoittelevan on oltava tänä päivänä urheilutyöllä itsensä elättävä ammattilainen. Harjoittelun vie niin paljon aikaa, että muuta työtä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Harrasteurheilijat ja amatöörit voivat ehkä tavoitella kansainvälistä menestystä vain sellaisissa lajeissa, joissa kilpailijamäärät ovat pienemmät ja vaatimustaso alhaisempi.

Ammattiurheilijan tulot muodostuvat kaupallisilla urheilumarkkinoilla ja tyypillisesti kilpailemalla lajeissa, jotka ovat yleisesti suosittuja ja taloudellisesti arvokkaita. Suositut lajit keräävät urheilijoita, katsojia, faneja ja lipputuloja. Median kiinnostus kasvattaa näkyvyyttä, joka houkuttelee yrityksiä mainostamaan. Syntyy taloudellista arvoa, joka mahdollistaa urheilijoiden ammattilaisuuden ja elannon monelle muulle. Euromonitorin tekemän tutkimuksen mukaan maailman 15 arvokkainta lajia ovat: 1. Jalkapallo 2. Koripallo 3. Kriketti 4. Tennis 5. Yleisurheilu 6. Rugby 7. Formula 1 8. Nyrkkeily 9. Jääkiekko 10. Lentopallo.

On tietysti paljon markkina-arvoltaan vähemmän arvokkaita olympialajeja, joissa menestyminen on äärimmäisen kunnioitettavaa ja arvostettavaa, mutta kenelle lankeaa suomalaisen urheilijan elatusvelvollisuus lajissa, joka kiinnostaa harvoja suomalaisia?

Urheilijat ovat urheilumarkkinoiden yrittäjiä

Kuulen usein urheilijoiden sanovan, että he haluavat keskittyä vain harjoitteluun ja kilpailemiseen. Se ei valitettavasti yksistään riitä. Urheilijoiden on harjoitettava urheiluammattiaan kokonaisvaltaisemmin jo paljon ennen palkintorahoja.

Urheilijayrittäjät kantavat suurta toiminnallista urheiluriskiä, sillä urheilijalla ei ole loputtomasti aikaa kehittyä, urheilijat voivat loukkaantua työkyvyttömäksi ja urheilijalta voivat loppua taloudelliset resurssit. Yrittäjinä urheilijoiden tulee myydä tarinaansa ja brändiään sekä huolehtia kumppaneiden tyytyväisyydestä. Laadukkaan harjoittelun lomassa urheilijan ja hänen sidosryhmiensä on pohdittava ammattilaisuuden ansaintalogiikkaa, kumppaneille tarjottavia ratkaisuja ja lisäarvon tuottamista. Myös viime blogissani esitellyt KPMG:n startup -urheilijat ovat aihetta ratkoneet.

Urheilija-ammatin ideologisen ja oikeudellisen aseman päivitys tälle vuosikymmenelle on suomalaisen urheilun tärkeimpiä tehtävä.

Julkisen sektorin tulee panostaa merkittävästi urheilijoiden olosuhteisiin, kuten harjoitteluolosuhteisiin sekä liikunta-, valmennus- ja urheilulääketieteeseen, mutta korvaus varsinaisen urheilutyön tekemisestä ja elannon saannista tulee urheilumarkkinoilta. Olympiakomitea, lajiliitot ja julkinen sektori voisivat toimia urheilijoiden rahoittajina ja myöntää starttirahaa urheilijayrittäjälle uskottavaa urheiluliiketoimintasuunnitelmaa vastaan, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten urheilullista menestystä pyritään saavuttamaan. Suunnitelmaa voitaisiin hyödyntää luonnollisesti yhteistyökumppaneiden ja sijoittajien hankinnassa aivan kuten tavallisilla yritysmarkkinoilla.

Urheilijoiden ammatinharjoittamista on tarkasteltava ammattimaisemmin ja yrittäjämäisemmin, sillä valtion ei kannata palkata urheilijoita pienillä apurahoilla alhaisen todennäköisyyden menestymiseen. Kansainvälinen huippu-urheilu karkaa entistä enemmän, jos noudatamme ”menesty ja saa tukea”-logiikkaa. Urheilun markkina-arvo kasvaa vauhdilla, mutta julkisen sektorin jaettava potti ei. Huippu-urheilu ja erityisesti nuoret urheilijat tarvitsevat pääomia jo varhain. Velvollisuus pääomien hankkimiseen on kaikilla, niin urheilijoilla kuin kattojärjestöillä.

Jyrki Louhi toimii asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssa.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

eSports haastaa urheilukulttuurin – uuden ajan gladiaattorit tarjoavat yleisölle sirkushuveja

Elektroninen urheilu eli eSports on tuonut uuden ajanmukaisen vaihtoehdon urheiluun ja horjuttanut myös perinteisen liikunta-aktiivisuutta edellyttävän urheilun asemaa yhteiskunnallisena itseisarvona. Huimaa kasvukauttaan elävä ilmiö on joutunut kyseenalaistetuksi, urheilu-termin yhdistäminen tietokone- ja konsolipelaamiseen on ollut punainen vaate perinteiselle urheiluliikkeelle. Urheilusuoritukseen vaadittavan lihastyön perusteella ei voida kuitenkaan tehdä päätelmää siitä, pitäisikö elektroninen urheilu jättää kylmästi urheiluyhteisön ulkopuolelle vääräuskoisten haihatteluna.

Marraskuussa yhdysvaltalainen ohjaajien ja personal trainereiden yhdistys, ASCM, julkaisi trenditutkimuksen, jonka listan kärkeen nousi ensimmäistä kertaa mukana kulkeva teknologia. Samalta listalta löytyvät myös älypuhelinsovellukset ja tulosten mittaaminen. Tapahtumantekijöiden tekemän tapahtuma-alan trendikyselyn tuloksissa näkyvimpänä ilmiönä nousi esiin asiakaskokemus. Merkille pantavaa on myös se, että suurimmat äänimäärät kyselyssä keräsivät ”personoitu asiakaskokemus”, ”vuorovaikutus” ja ”digitaaliset elementit”. Seuraurheiluun sitoutuminen on vaihtunut elämyksellisyyteen ja elektroniikkaan.

Liikunnan ja tapahtumien trendien yhdistäviä tekijöitä ja rivivälejä tarkasteltaessa on syytä kiinnittää huomiota urheilutapahtumien digitalisoitumiseen. Gladiaattoreiden taistelu yleisöä keräävillä areenoilla on jo osittain siirtynyt sähköiseksi. Urheilutapahtumien kiinnostavuuden tekijät eivät silti ole muuttuneet. Kysymys on kilpailemisesta ja voittamisesta. Sirkushuvit ja hyvin toteutettu show kiinnostavat yleisöä.

Elektronisella urheilulla voidaan nähdä olevan selviä yhteyksiä muihin urheilulajeihin. Silmän ja käden koordinaatio on keskeistä ampumaurheilussa ja tikkaurheilussa, strateginen ajattelukyky on tärkeää shakissa ja joukkuepalloilussa. Kaikissa näissä myös sähköiset ratkaisut ovat jo mukana. Elektronisen urheilun pitkät turnaukset edellyttävät valppautta, keskittymiskykyä ja fyysistäkin kestävyyttä. Tasavertaisen kohtelun näkökulmasta kilpapelaamisessa tietotekniikka tuleekin nähdä urheilun mahdollistamana välineenä, ei koko toimintana.

eSportsissa miljoonien tilaisuus

Suomessa Yleisradio on lohkaissut ensimmäisenä kansallisena tv-mediana urheiluohjelmatarjonnastaan eSports-turnauksille mittavan osan tv-aikaa. Yleisradion eSports-lähetyksiä seuranneiden useiden satojen tuhansien katsojien joukko on varsin kunnioitettava saavutus. Matkaa toki on vielä katsotuimpien urheilulähetysten joukkoon. Kölnissä kesällä pelatun Counter Strike -turnauksen ensimmäistä ottelua katsoi eri kanavien kautta yli 800 000 ihmistä. Samaisen turnauksen taloudelliset tuotot olivat valtavat. Arvioiden mukaan turnaukseen osallistuville 80 pelaajalle jaettiin 4,2 miljoonaa US dollaria pelkästään tarrojen myynnistä kertyneitä voittoja. Toinen mokoma jäi turnauksen järjestäjälle. Turnauksen voittaja sai lisäksi palkintorahana 100 000 US dollaria.

Elektronisen urheilun toimijat ovat osoittaneet kykenevänsä ottamaan globaalin markkinan haltuun ja kohdentamaan tapahtumamarkkinointiaan varsin tehokkaasti. Urheilutalouden haltuunoton taustalla on tarkka yleisön demografian analysointi. Onnistuneesta urheilutalouden hoidosta kertonee sekin, että koko eSports-markkinan palkintorahat liikkuvat vuositasolla jo 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin tuntumassa. Seattlessa tämän vuoden elokuussa kilpaillun The International 5 Dota 2 -turnauksen palkintopotti kipusi yli 18 miljoonaan US dollariin.

Elektronisen urheilun alalla tapahtuvat muutokset ovat mielenkiintoisia, ja erityisesti keskustelu eSportsin urheiluasemasta on monimutkaisen kiinnostava. Olympialiikkeen syntyaikoina elektroniselle urheilulle ei ollut edellytyksiä, mutta jos olympialiike syntyisi tässä ajassa, olisiko eSports selvä valinta paremmuuden mittaamisen ja kilvoittelun muotona? Urheilun käsite nähdään herkästi tabuna, jota ei tulisi kyseenalaistaa. Trendejä tulee kuitenkin seurata. Havaitut suuntaukset liikunta-alalla ja tapahtumatoiminnassa osoittavat sähköistymisen kiihtymistä ja teknologian hyödyntämisen monipuolistumista. Urheilukulttuuri on joka tapauksessa muuttumassa. Onko urheiluliike valmis elämään ajassa ja uudistamaan näkemyksiään?

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Urheiluympäristön muutokset ja hyvinvointiin kytkeytyvät trendikeskustelut ajavat Jussia pohtimaan ilmiöiden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja ihmisten käyttäytymisen takana olevia tekijöitä. Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa ulkoillen maaseudun rauhassa.