Sijoita startup-urheilijaan!

Kansainväliselle huipulle tähtäävän urheilijan tärkeimmät päätökset tehdään nuorena. Lapsuusvaiheen iloinen ja määrällisesti runsas liikunta on erittäin tärkeää, mutta 15─20 -vuotiaan nuoren valmistautumisen huippu-urheilijan uralle tulee olla jo suunnitelmallista. Urheilun iloisuus ja raikkaus on edelleen tärkeää, mutta pelkästään leikkimielisyys johtaa ainoastaan piirinmestaruuksiin vuonna 2017.

Yksinkertaisimmillaan urheilijan kehittyminen perustuu harjoittelun, ravinnon ja levon optimointiin. Laadukas, jokapäiväinen lajivalmennus, fyysinen ja henkinen valmennus, sekä palautumisen ja ravinnon seuranta ammattilaisten toimesta on kallista, sillä on väärin olettaa kenenkään tekevän työtään ilmaiseksi. Näiden laatutekijöiden päälle urheilijan on usein investoitava leireilyyn oikeissa olosuhteissa sekä parhaisiin kilpailuvarusteisiin ja -kalustoon.

Huippu-urheilun kilpailun jatkuva kiristyminen asettaa uusia vaatimuksia. Urheilija tarvitsee investoitavia pääomia paljon aiemmin ja enemmän mihin Suomessa on totuttu. Suomessa urheilijan rahoitus on perinteisesti toteutettu sponsoroinnilla, joka usein kattaa ainoastaan pienen osan tarvittavasta laadusta.

Sijoittaminen urheilijaan on kannattavampaa kuin ”tavallisiin” startup-yrityksiin.

Lännen media otsikoi haastatteluni KPMG:n urheilijoiden Startup-palvelusta ”Urheilun yrityskiihdyttäjä”. Otsikko kiteyttää hyvin Startup-urheilijakonseptin: KPMG toimii urheilijoiden yrittäjämäisen toiminnan vauhdittajana ja todellisen huippu-urheilun mahdollistajana.

KPMG haluaa kiihdyttää urheilijoiden menestymistä tarjoamalla monipuolisemman rahoitusrakenteen huipulle pääsemiseksi. Perinteisen sponsoroinnin rinnalle olemme luoneet urheilijan Startup-mallin, jossa on mahdollista rahoittaa urheilijan toimintaa sijoittamalla joko oman tai vieraan pääoman kautta. Kaikkien sijoitusinstrumenttien rinnalla urheilijaan sijoittaminen on uutta, mielekästä ja mahdollisesti erittäin kannattavaa. Se on kaiken lisäksi eettistä, yhteiskuntavastuullista ja luo isoja tarinoita ja tunteita.

Suomalaisessa urheilussa on aika mennä eteenpäin ja saatava urheilumenestyminen uudelle kasvu-uralle.

Perinteinen sponsorointi ja yhteistyö on tärkeää urheilijalle ja kumppaneille, mutta sijoittaminen olkoon raikas mahdollisuus. Urheilijalle osakeyhtiömuodon myötä rakentuu läpinäkyvyyttä, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja riskin hallintaa, johon sijoittajan on turvallisempaa lähteä mukaan. Sijoittaja hyötyy myös osakeyhtiön verotuksellisista eduista kuten tappioiden, arvonlisäveron ja kulujen vähennyskelpoisuudesta, sekä koko urheilu-uran aikaisesta alhaisemmasta verorasituksesta. Kannattavuus realisoituu parempana sijoitetun pääoman tuottona.

KPMG:n tärkeä viesti Startup-urheilijoillemme on, että he ymmärtävät mahdollisuutensa urheilumarkkinoilla, hyödyntävät lainsäädännön, panostavat laatuun ja ottavat mukaansa urheilu-uran opit loppuelämän taipaleella, mahdollisesti yrittäjänä. Sijoittajat kyllä seuraavat perässä viisaita Startup -urheilijayrittäjiä.

 

Jyrki Louhi toimii asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssa.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Kenelle lankeaa urheilijan elatusvelvollisuus?

Kansainvälistä menestystä urheilussa tavoittelevan on oltava tänä päivänä urheilutyöllä itsensä elättävä ammattilainen. Harjoittelun vie niin paljon aikaa, että muuta työtä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Harrasteurheilijat ja amatöörit voivat ehkä tavoitella kansainvälistä menestystä vain sellaisissa lajeissa, joissa kilpailijamäärät ovat pienemmät ja vaatimustaso alhaisempi.

Ammattiurheilijan tulot muodostuvat kaupallisilla urheilumarkkinoilla ja tyypillisesti kilpailemalla lajeissa, jotka ovat yleisesti suosittuja ja taloudellisesti arvokkaita. Suositut lajit keräävät urheilijoita, katsojia, faneja ja lipputuloja. Median kiinnostus kasvattaa näkyvyyttä, joka houkuttelee yrityksiä mainostamaan. Syntyy taloudellista arvoa, joka mahdollistaa urheilijoiden ammattilaisuuden ja elannon monelle muulle. Euromonitorin tekemän tutkimuksen mukaan maailman 15 arvokkainta lajia ovat: 1. Jalkapallo 2. Koripallo 3. Kriketti 4. Tennis 5. Yleisurheilu 6. Rugby 7. Formula 1 8. Nyrkkeily 9. Jääkiekko 10. Lentopallo.

On tietysti paljon markkina-arvoltaan vähemmän arvokkaita olympialajeja, joissa menestyminen on äärimmäisen kunnioitettavaa ja arvostettavaa, mutta kenelle lankeaa suomalaisen urheilijan elatusvelvollisuus lajissa, joka kiinnostaa harvoja suomalaisia?

Urheilijat ovat urheilumarkkinoiden yrittäjiä

Kuulen usein urheilijoiden sanovan, että he haluavat keskittyä vain harjoitteluun ja kilpailemiseen. Se ei valitettavasti yksistään riitä. Urheilijoiden on harjoitettava urheiluammattiaan kokonaisvaltaisemmin jo paljon ennen palkintorahoja.

Urheilijayrittäjät kantavat suurta toiminnallista urheiluriskiä, sillä urheilijalla ei ole loputtomasti aikaa kehittyä, urheilijat voivat loukkaantua työkyvyttömäksi ja urheilijalta voivat loppua taloudelliset resurssit. Yrittäjinä urheilijoiden tulee myydä tarinaansa ja brändiään sekä huolehtia kumppaneiden tyytyväisyydestä. Laadukkaan harjoittelun lomassa urheilijan ja hänen sidosryhmiensä on pohdittava ammattilaisuuden ansaintalogiikkaa, kumppaneille tarjottavia ratkaisuja ja lisäarvon tuottamista. Myös viime blogissani esitellyt KPMG:n startup -urheilijat ovat aihetta ratkoneet.

Urheilija-ammatin ideologisen ja oikeudellisen aseman päivitys tälle vuosikymmenelle on suomalaisen urheilun tärkeimpiä tehtävä.

Julkisen sektorin tulee panostaa merkittävästi urheilijoiden olosuhteisiin, kuten harjoitteluolosuhteisiin sekä liikunta-, valmennus- ja urheilulääketieteeseen, mutta korvaus varsinaisen urheilutyön tekemisestä ja elannon saannista tulee urheilumarkkinoilta. Olympiakomitea, lajiliitot ja julkinen sektori voisivat toimia urheilijoiden rahoittajina ja myöntää starttirahaa urheilijayrittäjälle uskottavaa urheiluliiketoimintasuunnitelmaa vastaan, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten urheilullista menestystä pyritään saavuttamaan. Suunnitelmaa voitaisiin hyödyntää luonnollisesti yhteistyökumppaneiden ja sijoittajien hankinnassa aivan kuten tavallisilla yritysmarkkinoilla.

Urheilijoiden ammatinharjoittamista on tarkasteltava ammattimaisemmin ja yrittäjämäisemmin, sillä valtion ei kannata palkata urheilijoita pienillä apurahoilla alhaisen todennäköisyyden menestymiseen. Kansainvälinen huippu-urheilu karkaa entistä enemmän, jos noudatamme ”menesty ja saa tukea”-logiikkaa. Urheilun markkina-arvo kasvaa vauhdilla, mutta julkisen sektorin jaettava potti ei. Huippu-urheilu ja erityisesti nuoret urheilijat tarvitsevat pääomia jo varhain. Velvollisuus pääomien hankkimiseen on kaikilla, niin urheilijoilla kuin kattojärjestöillä.

Jyrki Louhi toimii asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssa.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Tukeeko suomalainen sponsorointi urheilua oikeaan aikaan?

Rion olympialaiset päättyivät ja laajan jälkipyykin perusteella voimme olla yksimielisiä ainakin siitä, että urheilu on todella arvokasta ja tärkeää. Huippu-urheilijan arvo on menestyksessä, mutta ennen kaikkea tarinassa. Kummassa suomalainen sponsorointi on mukana?

Ainoa olympiamitalistimme Mira Potkonen on 35-vuotias sankarinyrkkeilijä, joka tullee olympiamenestyksen jälkeen saamaan uusia sponsoreita ja tukijoita. Onnea Mira! Mutta kuinka moni yhteistyökumppani on osallistunut siihen kaikkein arvokkaimpaan, eli urheilijan tarinaan?

Aikaisin aloitetun kumppanuuden merkitys urheilijan menestyksessä ja tarinassa

Urheilija tarvitsee monipuolista tukea aikaisessa vaiheessa, paljon ennen unelmien toteutumista ja olympiamitaleja. Suomalaisten urheilijoiden valmennus- ja toimintaympäristön on kehityttävä voittajamaiden tasolle. Huipulle tähtäävät urheilijamme eivät voi antaa etumatkaa siinä vaiheessa, kun pitäisi rakentaa vahva tarina ja onnellinen loppu.

Me KPMG:llä olemme osallistuneet urheilijan menestymiseen ja tarinaan toimimalla siten, että urheilija on alusta asti yrittäjä. Urheilija tarvitsee menestyäkseen lahjakkuuden ja kovan työn lisäksi kokonaisvaltaisen urheilu- ja liiketoimintasuunnitelman.

KPMG:n nuoret tiimiurheilijat, formulakuljettaja Niko Kari ja tennispelaaja Patrik Niklas-Salminen tarvitsevat aikaisen vaiheen pääomaa investoidakseen tasavertaiseen mahdollisuuteen muiden kansainvälisten lahjakkuuksien kanssa. He tarvitsevat lääkäreitä, fysiologista ja lajiteknistä valmennusta sekä ravitsemus- ja mentaalivalmennusta. Yksinkertaistettuna he tarvitsevat jo nyt asiantuntijatiimin tullakseen mestareiksi.

Startup-urheilijayrittäjyys – hallitusti huipulle

Startup-urheilijayrittäjämme Niko ja Patrik hyödyntävät urheilun  kaupallistumisen ja oikeudellistumisen, sekä pyrkivät yhtiöinä toimimaan läpinäkyvästi ja kannattavasti. He haluavat yrittäjinä luoda arvokkaan ja mielenkiintoisen suomalaisen urheilijatarinan yhdessä sidosryhmiensä kanssa. Urheilun arvon ymmärtäen he tekevät kaikkensa unelmiensa eteen, minkä lisäksi he voivat hyödyntää kilpaurheilun ja urheilijayrittäjyyden kokemuksia loppuelämän yrittäjyyden taipaleella.

Niko Karin ja Patrik Niklas-Salmisen voidaan sanoa tähtäävän huipulle hallitusti –  urheilun menetystekijöihin panostetaan monipuolisesti ja laadukkaasti. Menestystekijöiden kehittäminen vaatii urheilun lisäksi järkevää liiketoimintasuunnitelmaa mukaan lukien myynti, markkinointi, asiakashallinta, juridiikka ja taloushallinto. Startup-urheilijan taloudellinen yhteistyökumppani voi olla asiakas, rahoittaja, tai omistaja.  Urheilu on arvokasta ja urheilijayrityksen valuaatio eli arvonmääritys on suuri.

Sponsorit, yhteistyökumppanit ja rahoittajat joita kaikkia onnitellaan tulevaisuudessa, ovat mukana jo silloin kun urheilija tarvitsee eniten tukea. He ymmärtävät ja hyödyntävät urheilun todellisen arvon, tarinan, johon he ovat valmiita hyppäämään jo johdannon jälkeen, eivätkä jää odottamaan pelkästään menestystä. He ovat heti mukana siellä kuuluisassa urheilijan keskiössä. Onnittelut kaikille teille, jotka olitte mukana olympia-urheilijoidemme tarinoissa.

Jyrki Louhi toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Irvokkaat kisat

Talouselämän kytkeminen urheiluun alkaa monen mielestä olla jo kulunutta. Riossa käydyt karkelot antavat kuitenkin riittävän oikeutuksen pohdiskella urheilun johtamista, vallan jakautumista ja urheilutalouden rakenteita. Olympialaiset ovat tarjonneet mielenkiintoisia sivujuonia, jotka ovat osin jättäneet varsinaisen ydinasian tummiin varjoihinsa.

Mediamylläkkä kisojen alla uumoili elokuusta vähintäänkin mielenkiintoista kuukautta urheilun saralla. Ja näin kävi. Valitettavasti maailmanennätykset ja olympiahenki eivät ole olleet pääosassa Rion olympialaisten ympärillä velloneessa uutisoinnissa. Paremmin kuin koskaan aiemmin urheilu kuitenkin auttoi maailmaa näkemään, millainen merkitys talouden ohjaamalla vallan jakautumisella on päätösten syntymiselle.

Dramatiikkaa alusta loppuun

Aivan kisojen alla maailman urheilukansaa hämmästyttänyt Venäjän doping-skandaali käänsi katseet itänaapuriin. Kotikatsomoissa jännitettiin, minkälaisista sanktioista Kansainvälinen olympiakomitea päättäisi osallistumisoikeuden suhteen. Ainekset todelliseen rysäykseen ja urheilun vallan uusjakoon tulivat julkisesti ruodittaviksi. Monen hämmästykseksi ratkaisu delegoitiinkin lajiliitoille.

Varsinaiset kisatkin ovat olleet luonteeltaan ristiriitaiset. Televisioruutujen ääreen on välittynyt näyttävästi järjestetty tapahtuma ja maailman parhaiden urheilijoiden onnistumiset ja pettymykset. Dramatiikkaa on ollut niin urheilusuorituksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Otsikoihin ovat päätyneet Usain Boltin ylivoiman ja maantiepyöräilyssä hurjasti kaatuneen Annemiek van Vleutenin lisäksi luonnonpuistoon rakennettu golfkenttä ja vaarallisen likainen merivesi. Faveloiden keskelle rakennettu elitistinen urheiluympäristö kuvastaa irvokkuudessaan koko urheilun tämänhetkistä ristiriitaa. On vaikea nähdä, miten Kansainvälisen olympiakomitean kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat Rioon rakennetun urheiluinfrastruktuurin muodossa, kun koko Brasilia on vakavien talousongelmien keskellä. On myös pakko huomioida se mahdollisuus, että kisojen päätyttyä kovalla rahalla rakennetut kisa-areenat rapistuvat käyttökelvottomiksi – tämä on valitettavasti todistettu jo useaan otteeseen aiempien olympialaisten jälkeen.

Olympiahengen merkitys punnitaan kisojen jälkeen

Toisaalta on ollut kerrassaan hienoa katsoa asialleen omistautuneiden urheilijoiden, kuten Petra Ollin tai Mira Potkosen sitoutumista olennaiseen. Areenalle astuttaessa häviäminen ei näyttänyt olevan edes vaihtoehto. Ihailtava rohkeista yksilöistä huokuva itsevarmuus palautti uskoa suomalaisen urheilun menestymisen edellytyksiin. Hattu päästä myös niille urheilijoille, jotka kaikkensa antaneena ja tappion kärsittyään nostavat kilpakumppaninsa käden kattolamppuja kohti osoittaakseen vastustajansa olleen reilussa kamppailussa parempi.

Kisojen jälkeen selviää, jatketaanko urheiluun kanavoidun julkisen rahan kohdennusten ruotimista tai urheilun poliittisen valtapelin taivastelua. Huomion kääntämiseksi olennaiseen tarvitaan Petroja ja Miroja, vastuunkantajia ja esimerkkejä. Niitä, jotka vievät läpi luottamuksen palauttamisen prosessin suoraselkäisesti ja itsensä alttiiksi laittaen. Tarvitaan uutta vaihdetta nostamaan tavoitteet korkeammalle ja asennetta, jossa häviäminen ei ole vaihtoehto. Tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotka hälventävät epäluottamuksen ilmapiiriä ja luovat uskoa parempaan huomiseen. Samoin tarvitaan urheilun kuluttajia, asiakkaita, jotka eivät tyydy nykyiseen, vaan uskaltavat vaatia enemmän ja odottaa huipputuloksia. Syksyn alkaessa urheilujärjestelmä on murroksessa.

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Urheiluympäristön muutokset ja hyvinvointiin kytkeytyvät trendikeskustelut ajavat Jussia pohtimaan ilmiöiden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja ihmisten käyttäytymisen takana olevia tekijöitä. Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa ulkoillen maaseudun rauhassa.

Onko urheilijan kansainvälinen verosuunnittelu kannattavaa?

Urheilun ja urheilijoiden merkitys viihteen tarjoajina kasvaa. Sosiaaliset kanavat lisäävät henkilöihin kohdistuvaa huomiota ja seurantaa, jolloin urheilijoiden markkina-arvon kasvaessa yleiset talouden piirteet, kuten suuret tulot ja verosuunnittelu, seuraavat mukana.

Kannattaako urheilijan tuhlata ajatuksiaan veroparatiiseihin? Ei kannata. Urheilijan kansainvälinen verosuunnittelu on kaiken kaikkiaan melko ongelmallista. Urheilua ja urheilijaa koskee OECD:n mallisopimuksen urheilija-artikla 17, jonka sisältö poikkeaa merkittävästi muiden ammatinharjoittajien ohjesäännöistä.

Jo 1960-luvulla OECD ilmaisi huolensa urheilijoiden veronkiertämisestä sekä ilmoitettujen tulojen vähättelystä  kotimaassa. Rajoitetusti verovelvollisia urheilijoita ja esiintyviä taiteilijoita tulee urheilija-artikla 17 mukaan verottaa esiintymisvaltiossa heidän sieltä saamistaan tuloista. Aiemmin oltiin sitä mieltä, että tulojen lähdevaltiolla on paremmat mahdollisuudet verottaa urheilijoita ja esiintyviä taiteilijoita. Urheilijan henkilökohtaiseen urheilutoimintaan perustuva palkkio on lähdeverotuksen alaista tuloa esiintymisvaltiossa, riippumatta siitä maksetaanko palkkio yhtiölle vai urheilijalle itselle.

Urheilija-artikla 17:n kohta 2 estää urheilijoita välttämästä lähdeveroa käyttämällä väliyhtiöitä toiminnassaan. Joissain tapauksissa tulojen osalta ei ole merkitystä edes sillä, onko työn- tai toimeksiantaja tai rahapalkinnon maksaja sopimusvaltiosta.

Tennispelaaja Andre Agassi maksoi kansainvälisistä tuloistaan lähdeveron Iso-Britanniaan pelatessaan Wimbledonin tennisturnauksessa. Agassin tapauksessa verotuksen kohteeksi joutuneet palkkiot muodostuivat muutoin kuin tennisturnauksessa esiintymisen, eli pelaamisen, perusteella. Palkkiot perustuivat Agassin brändiarvoon ja immateriaalioikeuksien hallintaan globaalin urheiluvälinevalmistajan kanssa. Kyseinen tapaus kiteyttää kansainvälisen urheiluverotuksen arvaamattomuuden. Verotus määrättiin siitä huolimatta, että Iso-Britannia ei ollut kenellekään sopimusosapuolista asuinvaltio, kumpikaan palkkion maksavista yhtiöistä ei harjoittanut liiketoimia suorasti eikä epäsuorasti Iso-Britanniassa, eikä palkkiota maksettu Iso-Britanniassa.

Kannattava verosuunnittelu on virheiden välttämistä

Lain mukaan toimivalle urheilijalle ei ole hyötyä siirtää varojaan veroparatiiseihin. Niin ikään henkilökohtaiseen brändiin ja imagoon liittyvät palkkiot kannattaa avoimesti ilmoittaa urheilijan tai niitä hallinnoivan yhtiön asuinvaltioon. Kannattavaa kansainvälistä verosuunnittelua urheilijalle on pyrkiminen nettoverotukseen. Hyvin monet urheilijat jättävät kulut vähentämättä ja siten maksavat kohtuuttoman paljon veroja. Esimerkiksi urheilija saa ulkomailta kilpaillessaan palkkion 100 rahaa. Hänen kilpailukulunsa ovat 70 rahaa. Kilpailumaa pidättää palkkiosta lähdeveron 15 %, joka on siis bruttoverotusta ja tosiasiallinen verorasitus on täten 50 %. Nykyisin on kuitenkin mahdollista saada kulut vähennettyä ja päästä nettoverotuksen piiriin, mikä kuitenkin vaatii verotusmenettelyn hallintaa.

Kannattavaa verosuunnittelua on niin ikään kaksinkertaisen verotuksen ja muiden epäedullisten taloudellisten seurausten välttäminen. Kansainvälinen verolainsäädäntö on erittäin vaikea viidakko ja verosuunnittelu on nimenomaan järkevien liiketoimien toteuttamista kohtuullisin verorasituksin.

Jyrki Louhi on työskennellyt KPMG:llä elokuusta 2015 lähtien. Hän toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Miten urheilija voi ansaita imagollaan?

Henkilöbrändillä tarkoitetaan imagon ja maineen yhdistelmää, jonka arvoa voidaan yritysbrändin tavoin kasvattaa. Imago-oikeuksilla on täten oikeudellisesti kaupallista arvoa, joita voidaan suojata, hallita ja luovuttaa kolmannen osapuolen käyttöön.

Nimi, esiintyminen, ääni, nimikirjoitus tai jokin muu merkkiominaisuus, josta voi tunnistaa tai erottaa henkilön, ovat kaikki imagon osia. Urheilijan imago-oikeus tarkoittaa täten urheilijan kykyä kontrolloida ja hallita kaikkia imagon osia. Imago-oikeuden voidaan myös määritellä olevan jotain, mihin urheilija on investoinut yksilönä.

Urheilija itsessään on ammatti

Yritysten lisääntynyt mielenkiinto hyödyntää urheilua ja urheilijoita oman brändinsä luomisessa, kehittämisessä ja myynnin edistämisessä on merkittävä. Urheilijoista on tullut hyödykkeitä, joita yritykset kaupallistavat, kun taas urheilijat itse vasta opettelevat kaupallistamaan itseään.  Mainospaikkoja ja näkyvyyttä on toki osattu myydä jo pitkään, mutta liike-elämän tapaan myös urheilubisnes kehittyy jatkuvasti. Urheilijan kannattaa tuntea ja kokea itsensä ammattilaiseksi koko persoonallaan, eikä ainoastaan suoritustensa kautta.

Urheilija voi hallita imago-oikeuksiaan ja brändiään juridisesti ja verotuksellisesti järkevällä tavalla. Urheilija voi yhtiöittää ammatinharjoittamisensa ja täten hallita oikeuksiaan yhtiönsä kautta. Jopa joukkueurheilijoiden on mahdollista myydä ja antaa imago-oikeudet kolmannen osapuolen haltuun. Vuonna 2000 jalkapallolegendat David Platt ja Dennis Bergkamp saivat Englannissa korkeimman oikeuden myöntävän päätöksen tulouttaa pelaajaimagoonsa liittyvät palvelut omistamilleen yhtiöille. Tämän lisäksi pelaajat saivat seuralta normaalia ansiotuloa pelaamisestaan.

Urheilijan mahdollisuus muuntaa kilpailemisesta tai pelaamisesta syntyneet palkkiot imago-oikeuksista muodostuviksi palkkioiksi aiheuttaa houkutuksen pienentää ansiotuloveroja ja työnantajamaksuja ohjaamalla imago-oikeuspalkkiot yhtiön tuloksi. Urheilijan tulee muodostaa ero kaupallista arvoa sisältävän imagon ja rahanarvoisten pelaaja-/urheilijataitojen välille, sekä osoittaa selkeästi aito järjestely liittyen pelaajapalveluihin ja erikseen promootiopalveluihin. Tällaisista järjestelyistä muodostuvat promootiotulot eivät siten perustu pelaajan ja seuran väliseen sopimussuhteeseen.

Sosiaalisen median ansaintamahdollisuudet

Sosiaalinen media on oiva paikka osoittaa urheilijan kaupallinen brändiarvo. Maailman parhaiden urheilijoiden yhden twiittauksen tai tägäyksen arvo liikkuu 100 000 – 150 000 euron välissä. Miksei suomalainenkin urheilija voisi älykkäällä some-strategialla luoda tavoitettavuutta ja vaikuttavuutta, mistä yritykset ovat valmiita maksamaan. Urheilijan on helppo olla tuotteiden, omien arvojensa tai aatteidensa äänenkannattaja ja näin luoda omaa brändiä.

Jyrki Louhi on työskennellyt KPMG:llä elokuusta lähtien. Hän toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Mihin liike-elämä tarvitsee entisiä huippu-urheilijoita?

Onko urheilu-uraansa lopetteleva huippu-urheilija tutkintoja suorittamaton väliinputoaja, vai jo yhden ammatin kautta kokemusta kerännyt moniosaaja? Molemmista ääripäistä löytyy eläviä esimerkkejä.

Kansainvälisellä tasolla kilpailleen urheilijan on täytynyt tehdä töitä pitkäjänteisesti, kohdata väistämättäkin pettymyksiä ja nousta niistä huolimatta ylös yhä uudestaan, sekä etsiä omia rajojaan. Näille ominaisuuksille on pakko olla kysyntää myös liike-elämässä.

Vai mitäpä tuumaat urheilijasta, joka on edellisen kauden jälkeen jälleen puoli vuotta harjoitellut ja valmistautunut kisakauteen ja loukkaa polven eturistisiteen juuri ennen kauden alkua? Polvileikkauksen jälkeen ”normaaliin toimistotyöhön” voisi palata lähes heti, mutta huippu-urheilijalla tuleva kisakausi on väistämättä ohi. Seuraava mahdollisuus näyttää taitonsa ja saavuttaa menestystä on vuoden päästä uuden kisakauden alkaessa – vasta kaiken vaadittavan kuntoutuksen ja uuden harjoituskauden jälkeen.

Siirtyminen huippu-urheilijasta liike-elämän tiimipelaajaksi

Huippu-urheilija tarvitsee useita tukihenkilöitä matkalla maailman huipulle. Taustalle tarvitaan ammattimaista valmennus-, huolto-, lääkäri- ja asioidenhoito-osaamista. Silti kukaan muu tai mikään järjestelmä ei nosta urheilijaa viimeisiä askelmia maailman huipulle. Ne askeleet on otettava itse. Tarvitaan ennen kaikkea omistautumista, ainaista itsensä epämukavuusalueelle viemistä ja uskallusta kokeilla uusia metodeja kehittyäkseen. Ei riitä, että kopioi muita, vaan on oltava parempi. Ero on hiuksenhieno hyvän ja huipun välillä – harvoin se on sattumaa. Ihan kuten muussakin työelämässä.

Urheilijalla itsellään on iso vastuu urastaan, mutta oman tiimin merkitystä ei pidä unohtaa. Tiimi luo olosuhteet ja erityisesti menestyksen mahdollistavan ilmapiirin. Urheilija on valmentajan lisäksi vastuussa ilmapiiristä. Kun urheilija antaa kaikkensa sitoutuneesti, on valmentajakin (=johtaja) valmis laittamaan itsensä likoon . Myös kannustus ja hyvästä työstä huomioiminen tulee tapahtua molempiin suuntiin – se on menestyvän tiimin rakentamista.

Uran loppuessa edellytykset ovat olemassa, mutta vaihto muuhun työelämään ei tapahdu automaattisesti. Samoja ominaisuuksia päämäärätietoisesta työnteosta on hyödynnettävä myös jatkossa. Kukaan ei tule hakemaan menestynyttäkään urheilijaa kotisohvalta töihin.

Itsensä haastaminen kannattaa aina

Omaa uraa lopettaessa, 18 vuotta 200 matkavuorokauden vuositahdilla maailmancupin tasolla kilpailleena tuntui aluksi houkuttelevalta pitää leppoisa välivuosi. Olisi kerrankin aikaa ”tehdä mitä huvittaa”. Onneni olivat lähipiirin ihmiset, jotka ymmärsivät heti haastaa miettimään uusia motivaation kohteita täysin muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Liian pitkä joutenolo olisi voinut johtaa vaikeuksiin tarttua myöhemmin uusiin asioihin, joita ei vielä osaa, mutta voi oppia nopeasti samalla huippu-urheilijan luonteella.

Huippu-urheilu-uran jälkeenkin sitä kokee ajoittaista stressiä aikatauluista ja riittävästä osaamisesta uusilla alueilla. Silti olen vakuuttunut, että se tuo sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Uskon ja toivon, että suomalaisessa liike-elämässä arvostetaan entisiä huippu-urheilijoita, jotka ovat valmiita opettelemaan liike-elämän lainalaisuuksia.

Olen tässä juuri jäämässä äitiyslomalle. Sporttia ja suomalaista liike-elämää tulee varmasti seurattua perhearjen sivussa myös kesällä. Tiiviimmin KPMG:n Sports Advisory -tiimiin palaan jälleen äitiysloman jälkeen. Sporttista kevättä ja kesää!

Tanja Poutiainen-Rinne toimii KPMG:n Sports Advisory -tiimin erityisasiantuntijana.

Itseluottamuksella mennään!

”Suomalaiset ovat altavastaajia”. ”Suomalainen ei usko itseensä”. ”Suomalainen on mieluummin sivussa kuin huomion keskipisteenä”.  Kunnes tulee lauma nuoria jääkiekkoilijoita kumoamaan kaikki nuo lauseet, jotka jokainen on varmasti joskus lukenut.

Vuosi 2016 alkoi sellaisen itseluottamuksen siivittämänä, josta ei joskus ole voinut kuin haaveilla. Nuoret Leijonat jyräsivät vastustajansa ja saivat yleisön rakastumaan ja ihastumaan. Yleisö lumoutui siitä asenteesta, suhtautumisesta ja itseluottamuksesta, mitä Leijonat välittivät kaukaloon ja katsomoihin. Ei jääty surkuttelemaan tappiota. Ei myöskään jääty leijailemaan onnistumisella kesken turnauksen. Ei jääty haikailemaan melkein peliajalla tullutta maailmanmestaruutta, vaan joukkue lähti jatkoerään tekemään seuraavaa maalia. Ja lopputuloksenhan me kyllä tiedämme. Minä ihailin erityisesti itseluottamusta, joka ei ollut ylimielistä tai vastustajaa aliarvioivaa, vaan omaan osaamiseen ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Uskoa siihen, että peli peliltä homma sujuu paremmin, uskoa siihen miten pelikaveri kehittyy rinnalla ja siihen, että tämä joukkue voi voittaa.

Urheilu luo positiivista me-henkeä

Suomen vuoden 1995 ensimmäisellä jääkiekon maailmanmestaruudella uskotaan olleen paljon positiivisia vaikutuksia silloisen laman keskellä. Mahdottoman voiton tulo mahdolliseksi loi uskoa ihmisiin työttömyyden ja talouskurimuksen keskellä. Innokkaimmat vertasivat nuorten maailmanmestaruutta vastaavaan asiaan. Kiinnostavaa onkin se, miten urheilumenestymisellä on merkitystä moneen tekemiseen. Voitot ja mestaruudet luovat positiivista ilmapiiriä, itseluottamusta ja me-henkeä – vaikka itse olisikin seurannut pelejä vain kotisohvalta. Kun urheilija epäonnistuu, hän epäonnistuu yksin, urheilijana. Mutta kun urheilija voittaa mestaruuden, sanomme Suomen voittaneen. Voitamme yhdessä. Minäkin olen tässä vähän kuin maailmanmestari…jos tällä on pienikin vaikutus  yhteiskunnan muuhun tilanteeseen, on se taas yksi syy urheilun kiinnostavuuteen ja merkityksellisyyteen.

Yllätyksellisyys on osa viehätystä

Nuorten Leijonien tarjoama itseluottamusbuusti tuli täydelliseen hetkeen; urheilun supervuoden, Olympiavuoden alkuun.  Urheiluvuoden aluksi juhlittiin myös Suomen Urheilugaalaa, joka on urheilun, urheilijoiden ja urheilun taustavaikuttajien yhteinen juhla. Vuoden urheilijan lisäksi gaalassa palkittiin muun muassa yleisön valitsema ”Sykähdyttävin urheiluhetki”. Sekin on urheilun lisäarvo; elämykset ja sykähdyttävät hetket arjen keskellä.

Nuorten Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen totesi MM-finaalin ratkettua, että tällaista käsikirjoitusta ei kukaan olisi etukäteen osannut kirjoittaa. Juuri se on se erityispiirre, joka tekee urheilusta kiinnostavaa. Periaatteessa kuka tahansa voi voittaa, altavastaaja voi nousta tappioasemasta voittoon ja ennakkosuosikki voi jäätyä tärkeimmällä hetkellä. Kukaan ei olisi osannut käsikirjoittaa Suomi-Venäjä -ottelun tapahtumia ennakkoon, mutta jos tuosta turnauksesta ja joukkueen matkasta joku tekisi Hollywood-leffan, ei käsikirjoitusta tarvitsisi muuttaa – tarinassa on kaikki käsikirjoitus-Oscarin ainekset.

Itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin tarvitaan myös työelämässä. Menestystä vuoteen 2016!

Sirpa Korkatti on työskennellyt asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssä vuodesta 2015. Sitä ennen hänelle on kertynyt monipuolista kokemusta eri urheilujärjestöistä niin työntekijänä kuin luottamusjohtajana.

Sipi on intohimoinen urheilunainen, joka viihtyy erinomaisesti niin hiihtoladulla kuin pelikatsomossakin sekä urheilutapahtumien kuuluttajana ja tunnelman luojana.

eSports haastaa urheilukulttuurin – uuden ajan gladiaattorit tarjoavat yleisölle sirkushuveja

Elektroninen urheilu eli eSports on tuonut uuden ajanmukaisen vaihtoehdon urheiluun ja horjuttanut myös perinteisen liikunta-aktiivisuutta edellyttävän urheilun asemaa yhteiskunnallisena itseisarvona. Huimaa kasvukauttaan elävä ilmiö on joutunut kyseenalaistetuksi, urheilu-termin yhdistäminen tietokone- ja konsolipelaamiseen on ollut punainen vaate perinteiselle urheiluliikkeelle. Urheilusuoritukseen vaadittavan lihastyön perusteella ei voida kuitenkaan tehdä päätelmää siitä, pitäisikö elektroninen urheilu jättää kylmästi urheiluyhteisön ulkopuolelle vääräuskoisten haihatteluna.

Marraskuussa yhdysvaltalainen ohjaajien ja personal trainereiden yhdistys, ASCM, julkaisi trenditutkimuksen, jonka listan kärkeen nousi ensimmäistä kertaa mukana kulkeva teknologia. Samalta listalta löytyvät myös älypuhelinsovellukset ja tulosten mittaaminen. Tapahtumantekijöiden tekemän tapahtuma-alan trendikyselyn tuloksissa näkyvimpänä ilmiönä nousi esiin asiakaskokemus. Merkille pantavaa on myös se, että suurimmat äänimäärät kyselyssä keräsivät ”personoitu asiakaskokemus”, ”vuorovaikutus” ja ”digitaaliset elementit”. Seuraurheiluun sitoutuminen on vaihtunut elämyksellisyyteen ja elektroniikkaan.

Liikunnan ja tapahtumien trendien yhdistäviä tekijöitä ja rivivälejä tarkasteltaessa on syytä kiinnittää huomiota urheilutapahtumien digitalisoitumiseen. Gladiaattoreiden taistelu yleisöä keräävillä areenoilla on jo osittain siirtynyt sähköiseksi. Urheilutapahtumien kiinnostavuuden tekijät eivät silti ole muuttuneet. Kysymys on kilpailemisesta ja voittamisesta. Sirkushuvit ja hyvin toteutettu show kiinnostavat yleisöä.

Elektronisella urheilulla voidaan nähdä olevan selviä yhteyksiä muihin urheilulajeihin. Silmän ja käden koordinaatio on keskeistä ampumaurheilussa ja tikkaurheilussa, strateginen ajattelukyky on tärkeää shakissa ja joukkuepalloilussa. Kaikissa näissä myös sähköiset ratkaisut ovat jo mukana. Elektronisen urheilun pitkät turnaukset edellyttävät valppautta, keskittymiskykyä ja fyysistäkin kestävyyttä. Tasavertaisen kohtelun näkökulmasta kilpapelaamisessa tietotekniikka tuleekin nähdä urheilun mahdollistamana välineenä, ei koko toimintana.

eSportsissa miljoonien tilaisuus

Suomessa Yleisradio on lohkaissut ensimmäisenä kansallisena tv-mediana urheiluohjelmatarjonnastaan eSports-turnauksille mittavan osan tv-aikaa. Yleisradion eSports-lähetyksiä seuranneiden useiden satojen tuhansien katsojien joukko on varsin kunnioitettava saavutus. Matkaa toki on vielä katsotuimpien urheilulähetysten joukkoon. Kölnissä kesällä pelatun Counter Strike -turnauksen ensimmäistä ottelua katsoi eri kanavien kautta yli 800 000 ihmistä. Samaisen turnauksen taloudelliset tuotot olivat valtavat. Arvioiden mukaan turnaukseen osallistuville 80 pelaajalle jaettiin 4,2 miljoonaa US dollaria pelkästään tarrojen myynnistä kertyneitä voittoja. Toinen mokoma jäi turnauksen järjestäjälle. Turnauksen voittaja sai lisäksi palkintorahana 100 000 US dollaria.

Elektronisen urheilun toimijat ovat osoittaneet kykenevänsä ottamaan globaalin markkinan haltuun ja kohdentamaan tapahtumamarkkinointiaan varsin tehokkaasti. Urheilutalouden haltuunoton taustalla on tarkka yleisön demografian analysointi. Onnistuneesta urheilutalouden hoidosta kertonee sekin, että koko eSports-markkinan palkintorahat liikkuvat vuositasolla jo 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin tuntumassa. Seattlessa tämän vuoden elokuussa kilpaillun The International 5 Dota 2 -turnauksen palkintopotti kipusi yli 18 miljoonaan US dollariin.

Elektronisen urheilun alalla tapahtuvat muutokset ovat mielenkiintoisia, ja erityisesti keskustelu eSportsin urheiluasemasta on monimutkaisen kiinnostava. Olympialiikkeen syntyaikoina elektroniselle urheilulle ei ollut edellytyksiä, mutta jos olympialiike syntyisi tässä ajassa, olisiko eSports selvä valinta paremmuuden mittaamisen ja kilvoittelun muotona? Urheilun käsite nähdään herkästi tabuna, jota ei tulisi kyseenalaistaa. Trendejä tulee kuitenkin seurata. Havaitut suuntaukset liikunta-alalla ja tapahtumatoiminnassa osoittavat sähköistymisen kiihtymistä ja teknologian hyödyntämisen monipuolistumista. Urheilukulttuuri on joka tapauksessa muuttumassa. Onko urheiluliike valmis elämään ajassa ja uudistamaan näkemyksiään?

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Urheiluympäristön muutokset ja hyvinvointiin kytkeytyvät trendikeskustelut ajavat Jussia pohtimaan ilmiöiden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja ihmisten käyttäytymisen takana olevia tekijöitä. Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa ulkoillen maaseudun rauhassa.

Pelastaako palkka-ale liigaseurat?

Jääkiekon liigaseurojen taloustilanne puhuttaa. Myös SM-liigan hallitus on ottanut tähän kantaa toteamalla pelaajapalkkioiden olevan tällä hetkellä liian korkealla tasolla suhteutettuna seurojen tuloihin.

Keräsin julkisista lähteistä käyttööni seurojen viralliset talousluvut vuosilta 2011-15. Näiden perusteella selvitin palkkojen ja palkkioiden kehitystä ja tasoa suhteessa toiminnan volyymeihin. Vertailussa on mukana kaikki seurojen maksamat palkat, sillä tietoa pelkistä pelaajapalkkioista ei tilinpäätöksistä ole saatavilla. Analyysiin ei ole otettu mukaan Jokereita (siirtynyt KHL:ään), HPK:ta (tilinpäätöksiä ei saatavilla), Bluesin lukuja tilikausilta 2013-15 (tilinpäätöksiä ei saatavilla), Ilveksen lukuja tilikaudelta 2014-15 (tilinpäätöstä ei saatavilla) eikä Sportin lukuja tilikausilta 2011-14 (Mestiskaudet eivät vertailukelpoisia).

Mitä talousluvut kertovat?

Kaudesta 2011-12 kauteen 2014-15 seurojen henkilöstökulujen kasvu kokonaisuudessaan on ollut 1,1 prosenttiyksikköä suurempi kuin vastaavan ajanjakson liikevaihdon kasvu.

Seurat ovat tarkasteltavien neljän kauden aikana kuluttaneet joka kausi noin 60 prosenttia liikevaihdostaan palkkoihin ja palkkioihin sivukuluineen. Tämä tuntuu lähtökohtaisesti suurelta, varsinkin jos lukua suhteuttaa perinteisiin toimialoihin. Urheiluliiketoiminnassa kyseinen lukema ei ole kuitenkaan poikkeuksellisen suuri. KPMG:n kansainväliseltä Football Benchmark -sivustolta löytyy tilastotietoa jalkapallon Euroopan suurimpien sarjojen taloudesta. Esimerkiksi Englannin Valioliigan joukkueilla kaudella 2013-14 palkat suhteessa liikevaihtoon -tunnusluku on väliltä 50-76 prosenttia.

Kuinka kannattavaa seurojen toiminta on kokonaisuudessaan ollut ajanjaksolla 2011-15?

Analyysissä mukana olleista kolmestatoista seurasta kuusi oli tehnyt kyseisellä ajanjaksolla positiivisen nettotuloksen ja seitsemän seuraa oli tehnyt tappiota vuosina 2011-15. Henkilöstökulut ovat puolestaan seurojen suurin yksittäinen kuluerä. Palkkatason alentaminen voisi siis olla ratkaisu seurojen taloudellisen tilan kohentamiseen.

Kahden prosentin vaikutus?

Laskin millainen vaikutus seurojen tulokseen kausilla 2011-15 olisi ollut, mikäli henkilöstökulut olisivat toteutuneet kaksi prosenttia pienempinä kaikkien muiden kulujen ja tuottojen pysyessä ennallaan. Analyysi osoitti, että henkilöstökulujen kahden prosentin vähentämisellä olisi ollut keskimäärin 285 000 euron positiivinen vaikutus henkilöstökulujen kokonaismäärään kyseisten neljän kauden aikana. Tämän seurauksena kolmestatoista joukkueesta kahdeksan olisi tehnyt seurantajaksolla vähintään 80 000 euroa voittoa. Tappiolle vähentyneistä palkkakuluista huolimatta olisi edelleen jäänyt viisi seuraa, joista yhden osalta kumulatiivinen tappio johtuu yksittäisestä erittäin suuren tappion tuottaneesta tilikaudesta. Jos tämän seuran osalta huomioi kyseisen tilikauden poikkeuksena, niin kahden prosentin alennus palkkoihin muiden kustannusten ja tuottojen säilyessä ennallaan johtaisi siihen, että tarkastelluista kolmestatoista liigaseurasta yhdeksän tekisi keskipitkällä aikavälillä kannattavaa liiketoimintaa.

Mihin palkkatason lasku johtaisi?

Käytetty lähestymistapa on tietenkin karkeasti yksinkertaistettu näkemys, mutta tuo hieman substanssia seurojen palkkakulujen ympärillä pyörivään keskusteluun. Henkilöstökulut ovat suurin menoerä liigaseuroissa, ja laskelmat osoittavat että palkkakustannuksien pienentämisellä voi olla olennaista vaikutusta seurojen taloudelliseen tilanteeseen. Kuitenkaan kaikkien seurojen osalta edes kahden prosenttiyksikön palkkatason lasku ei pelastaisi tilannetta, vaan osalla seuroista kustannusrakenne olisi tästä huolimatta liian raskas ja operatiivinen liiketoiminta tuottaisi tappiota. Kokonaisuutena palkkatason lasku kuitenkin johtaisi terveempään taloudelliseen tilanteeseen liigaseuroissa, jolloin toimintaa voisi suunnitella ja toteuttaa entistä pitkäjänteisemmin.

Jaakko Luumi on työskennellyt KPMG:llä tilintarkastajana yli 10 vuoden ajan. Hän toimii tilintarkastuksen lisäksi asiantuntijana Sports Advisory -yksikössä ja on erikoistunut urheiluseurojen ja -järjestöjen tilintarkastukseen ja taloudelliseen neuvontaan.

Vapaa-ajallaan Jaakon löytää todennäköisimmin Tampereen jäähalleilta tai salibandykentiltä lasten tai omien harrastusten parista.